Euroopasta on tarkoitus tulla vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisin talousalue. Kamppailussa ovat vastassa idässä Japani, Kiina ja Intia ja lännessä Yhdysvallat. Yrityselämän edustajat ovat taas kääntyneet koulujen puoleen toivoen, että oppimisesta löytyisi se kaivattu lisäarvo kestävään talouskasvuun.
Taloudellisen kilpailukyvyn parantaminen on omaksuttu koulutuksen tavoitteeksi monissa EU:n uusissa ja jäsenyyttä odottavissa maissa. Opetusviranomaiset ovat usein pohtineet mitä tämän tavoitteen saavuttaminen opettamisen ja oppimisen näkökulmasta tarkoittaa. Kansallisiin opetussuunnitelmiin on kehityksen toivossa lisätty yrittäjyyskasvatusta, soveltavaa tietotekniikkaa ja kansainvälistä taloustietoa kansakunnan talouden kilpailukyvyn kohentamiseksi.
Puhuin aiheesta äskettäin koulutuspolitiikan tekijöille Itä-Euroopassa. Kuulijat vakuuttivat, että koulutus on avainasemassa, kun kansakunnan taloudellista kilpailukykyä halutaan parantaa. Sitten kuitenkin todettiin, että on vaikea tehdä mitään mullistavaa, koska opetusbudjetissa ei ole tarpeeksi rahaa kaikkien toiveiden toteuttamiseen. Rikkaiden maiden kouluissa on tietokoneet ja koulutetut opettajat. Jos olisi kunnolla resursseja, niin moni asia olisi paremmin, minulle vakuuteltiin.
Esitin yleisölleni kysymyksen: Mitä kansantalouden kilpailukyvyn parantaminen käytännössä edellyttää? Mitä opettajien tulisi kouluissa asian eteen tehdä? Aprikoin, että jos vaikka opettamalla oppilaita kilpailemaan koulussa entistä enemmän, koulut tuottaisivat pian kansalaisia, jotka ovat kilpailuhenkisiä ja osaisivat siksi paremmin toimia kovien taloudellisten lakien maailmassa. Asetetun tavoitteen onnistumista voisi vielä varmistaa vaatimalla kouluja kamppailemaan resursseista ja vanhempien suosiosta. Lopuksi kansakuntien koulutusjärjestelmiä vertailtaisiin Pisoilla ja muilla mittareilla, jotta kilpailun idea varmasti opittaisiin perin pohjin.
Odotin yleisöni reaktiota. Hämmästys oli suuri, kun kuulijat olivatkin sitä mieltä, että juuri tällä tavalla koulussa kilpailemalla taloudellista kilpailukykyä parhaiten edistetään. Yritin varovasti avata ajatusta koulutuksen paradokseista. Kerroin, että kilpailemaan oppii mielestäni yhteistoiminnan avulla. Yhdessä tekeminen ja oppiminen opettavat juuri niitä asenteita, ajattelutapoja ja taitoja, jotka ovat teknologiaan perustuvan innovaatiotodellisuuden edellytyksiä. Taloudellinen kilpailukyky syntyy tunnetusti hyvin koulututuista ihmisistä, teknologiaosaamisesta ja innovaatioiden tuottamisesta.
Osaaminen on menestyksen ja hyvinvoinnin avain. Suomi on tällä vuosikymmenellä todettu maailman kilpailukykyisimmäksi talousmaaksi. Suomi on maailman huipulla myös teknologian kehittämisessä ja hyväksikäytössä. Hyvän hallinnon vertailussa olemme pitkään olleet muita parempia. Nuorisomme on osoittautunut vertaisiaan taitavammiksi koulussa opittujen tietojen ymmärtämisessä ja soveltamisessa. Moni on täällä Washingtonissa pohtinut, että mikä mahtaa olla hyvän koulutuksen ja korkean taloudellisen kilpailukyvyn relaatio.
Koulutus palvelee turvallisen yhteiskunnan ja kilpailukykyisen kansantalouden kehitystä silloin, kun kolme tärkeää periaatetta saadaan toimimaan käytännössä. Koulutus tulee järjestää joustavasti niin, että kaikille halukkaille on tarjolla mahdollisuus opiskella ja kehittää itseään. Toiseksi, koulun toiminnassa tulee olla riittävästi luovuutta, mikä auttaa uusien ideoiden syntymistä ja käyttöönottoa. Kolmanneksi, opettamisessa ja opiskelussa on tuettava riskien ottamisen oppimista sen sijaan, että aina valittaisiin helpoin ja tavanomaisin tapa selviytyä.
Suomalaisen koulun vahvuudet tulevat hyvin näkyviin edellä mainittujen periaatteiden valossa. Moniin muihin maihin verrattuna Suomessa koulutus on järjestetty varsin joustavasti. Kouluilla on – ainakin periaatteessa – omien opetussuunnitelmien puitteissa mahdollisuus kokeilla luovia ratkaisuja sekä tarjota oppilaille sopivasti luovaa toimintaa. Hyvin koulutetut opettajat osaavat suunnitella opetuksen niin, että he uskaltavat oppilaidensa kanssa kokeilla uusia ideoita pelkäämättä epäonnistumisen aiheuttamia sanktioita.
Suomi isännöi ensi viikolla ammattitaitokilpailuja Helsingissä. Toivottavasti tässäkin kilpailussa on voittamista tärkeämpää opitun osaamisen näyttäminen muille. Ammattitaidosta kisaaminen sopii mainiosti näytteeksi nuorten koulussa oppimista tiedoista ja taidoista. Jatkuva kilpaileminen kouluissa ja erityisesti koulujen kesken sen sijaan saattaa olla haitallista maan taloudellisen kilpailukyvyn ja kansallisen turvallisuuden edistämisessä.