Kun valitsin opettajan ammattia elämänurakseni, kuulin kolme hyvää syytä ryhtyä opettajaksi: kesä-, heinä ja elokuu. Vaikka valintani motiivina ei ollut pitkä kesäloma, arvostin opettajana ollessani sitä vapautta, joka minulla oli koulussa. Työpäivät venyvät opettajilla usein pitkälle iltaan, mutta ainakin periaatteessa opettamisen jälkeisen ajankäytön voi sopia itsensä kanssa melko vapaasti.
Suomalaiset opettajat ovat tunnollisia opetusalan ammattilaisia. Kansainvälisen vertailun mukaan meillä on suhteellisesti vähän opettajien poissaoloja. Suomalaisten opettajien palkkataso on OECD-maiden keskitasoa. Maailman kouluja kiertäessä olen tullut siihen toteamaan, että suomalaiset opettajat voivat olla tyytyväisiä ainakin koulujensa kuntoon, kouluruokailuun ja oppimateriaalin laatuun. Monissa maissa opetustyötä tehdään paljon kurjemmissa olosuhteissa ja vähemmillä eväillä.
Erityisesti uusien EU-jäsenmaiden opettajat tekevät opetustyötään usein huonokuntoisissa kouluissa, joissa kunnolliset opetusvälineet ja hyvät oppikirjat ovat harvinaisia. Opettajan ammatin arvostus on markkinatalouden myötä romahtanut samalla kun koulutuksen ja hyvän oppimisen vaatimuksia esitetään yhä useammin edistyksen avaimiksi. Vaikka kouluun tulevat ikäluokat monissa EU-maissa pienenevät, on Itä-Euroopan maissa koulutyö usein järjestetty vuorotyön mallin mukaan. Aamu- ja iltavuorossa toimivat koulut ovat yleisiä, eikä kolmessa vuorossa toimiva koulukaan ole harvinaisuus.
Kroatiassa yli 90 prosenttia peruskoululaisista opiskelee vuorokoulussa. Yksi kuudesta oppilaasta on koulussa, joka toimii kolmessa vuorossa. Sama koskee opettajia. Pelkästään päivätyötä tekevät opettajat ovat Kroatiassa harvinaisia. Aamuvuoroon tullaan yleensä ennen kahdeksaa ja iltapäivävuoro alkaa kello 13:n jälkeen. Kolmivuoro-opettajan työpäivä saattaa jatkua ilta kahdeksaan saakka. Suomalaisesta tällainen koulutyön jaksottaminen saattaa tuntua omituiselta. Entisen Jugoslavian alueella koulutus on kuitenkin perinteisesti järjestetty niin, että yhdessä koulurakennuksessa on periaatteessa kaksi koulua, kaksi opettajakuntaa ja kaksi ryhmää oppilaita.
Kroatian alaluokkalaiset opiskelevat ainoastaan päiväkouluissa. Vanhempien oppilaiden mielipiteet aamu- ja iltavuorosta jakautuvat kahtia: peruskoulun yläluokkalaiset suosivat iltapäivävuoroa, koska aamulla saa nukkua pidempään. Nuoremmat viihtyisivät edelleen mieluiten aamupäiväkoulussa. Opettajat sen sijaan ovat yksimielisiä siitä, että opettaminen kahdessa tai kolmessa vuorossa on haitaksi koulun kehittämiselle. Opetussuunnitelman ulkopuolinen opetus ja koulussa järjestettävä kerhotoiminta ovat vuorokouluissa hankalasti järjestettävissä.
Vierailin pari viikkoa sitten Splitissä, joka on kaunis kaupunki Kroatian rannikolla. Valtaosa kaupungin kouluista toimii kahdessa, monet kolmessa vuorossa. Yhdeksi vierailukohteeksi oli valittu koulurakennus, joka majoittaa kahta kaupungin lukioista. Kouluun on yksi sisäänkäynti mutta kaksi rehtorinkansliaa, kaksi opettajakuntaa ja kaksi sarjaa lukiolaisia. Kun koulurakennus kahdelta iltapäivällä tyhjeni aamuvuorossa olleista oppilaista ja opettajista, toinen lukio miehitti koulun.
Koulutyö kahdessa tai kolmessa vuorossa on mahdollista silloin, kun koulujärjestelmä ei ole myrskyn silmässä. Kroatiassa koulut ja opettajat ovat eläneet tähän saakka suhteellisen seesteisiä aikoja. Vuosikymmenen lopulla häämöttävä EU-jäsenyys on nyt muuttamassa tätä pysyvyyden tilaa. Koulun odotetaan vastaavan yhteiskunnan ja talouselämän uusiin odotuksiin ja muuttavan opetuksensa EU-maiden koulutusvaatimusten mukaiseksi. Opettajat ovat reagoineet näihin muutospaineisiin sanomalla, että vuorotyötä tekemällä uudistuminen on vaikeaa.
Opettajan ammatti ja käytännön opetustyön tuntemus ovat olleet minulle nykyisessä työssäni suureksi hyödyksi. Uskon, että opettajan työtä ja opettamista on vaikea syvällisemmin ymmärtää ilman omakohtaista opettajakokemusta. Kun tehtävänäni on tutustua uuden maan kouluoloihin, pyydän aina saada opettaa päivän jossakin tavallisessa koulussa. Näin saadut kokemukset Kroatiassa, Azerbaidzhanissa, Latviassa ja täällä Yhdysvalloissa ovat avartaneet ja syventäneet käsityksiäni maan kouluista ja oppilaista. Tuorein kokemukseni on zagrebilaisesta koulusta, jossa opetus on järjestetty neljässä vuorossa. Vuorotyöläisiä tarvitaan kyllä monilla aloilla, mutta perusopetus pitää mielestäni järjestää päiväkouluissa!