Suomalaiset ovat hyviä lukijoita. Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet kuinka jo kymmenvuotiaina meillä luetaan paremmin kuin muualla. Vaikka peruskoulusta lähtevien lukutaidosta on oltu viime aikoina huolissaan, voi nuorison lukutottumuksia ja lukutaitoa pitää kansainvälisesti verrattuna kuitenkin hyvinä. Ajattelen tässä erityisesti täällä Washingtonissa lehdistä luettuja viimeaikojen uutisia.
Joidenkin arvioiden mukaan tämän maan peruskoulun yläasteilla ja lukioissa on kuusi miljoonaa opiskelijaa, joiden lukutaito ei ole riittävän hyvä. Lukion jälkeisiin opintoihin tähtäävistä lukiolaisista liki joka toiselta puuttuu korkeakouluissa edellytettävä lukutaito. Useimmat pystyvät lukemaan sanoja ja virkkeitä mutta eivät osaa selittää tai analysoida niiden merkityksiä.
Marylandin osavaltion kouluviranomaiset arvioivat, että tänä syksynä joka kolmas lukioon tuleva tarvitsee ylimääräistä tukea lukemisessa. Washingtonin kaikista peruskoulun yläasteen ja lukion oppilaista kaksi kolmesta osallistui viime kouluvuonna lukutaitoa kehittävään lisäopetukseen. Tässä maassa käytetään lukutaidon harjaannuttamiseen ylemmillä asteilla vuosittain satoja miljoonia dollareita. Tällä rahalla maksetaan lukuvalmentajia, erikoiskursseja ja työryhmiä parantamaan nuorten puutteellista lukutaitoa. Moni kuitenkin tietää, että perusta hyvään lukutaitoon rakennetaan kotona. Aivan oikein vanhempien syyttävät sormet osoittavat televisioon, joka liian usein varastaa nuorten mielenkiinnon ja ajan lukemiselta.
Suomalainen koulu erottuu edukseen erityisopetuksen ja oppimista tukevan ohjauksen järjestämisessä. Meillä lähdetään siitä, että vaikeudet on syytä tunnistaa ennen kuin ne näkyvät oppimisessa. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet ovat monesti tehokkaampia ja halvempia kuin ongelmien korjaaminen. Tutkijoiden mukaan Suomessa peruskoulussa oppimisvaikeuksista kärsivien oppilaiden määrä iän myötä pienenee, kun se Yhdysvalloissa kasvaa. Jos oppimisvaikeudet ja lukemisongelmat havaitaan vasta koulutuksen tehokkuutta mittavissa testeissä, on se monesti liian myöhäistä.
Toinen usein käytetty keino oppimisen laadun parantamiseen on säätää koulutusta määrääviä lakeja ja asetuksia. Kesän aikana paikalliset päättäjät keksivät, että kaupungin hallintoasetusta muutetaan niin, että koulujen on lain velvoittamina tarjottava kaikille kouluikäisille korkeatasoinen julkinen koulutus. Esityksen kannattajat uskoivat, että pakko saa parhaiten koulut parantamaan opetusta ja viranomaiset antamaan siihen tarpeelliset resurssit. Aloitetta epäilevät puolestaan ennustivat sen johtavan loputtomaan spekulointiin siitä, mitä korkeatasoinen koulutus tarkoittaa.
Esitys kaatui kaupunginhallituksen äänestyksessä niukasti. Yksi asia olisi lain hyväksymisestä varmasti seurannut: iso pino vanhempien tekemiä kanteita kouluvirastoa vastaan lain täyttämättä jättämisestä. Lisäksi kaupungin jo nyt sietämättömän suuri koulutusbudjetti olisi kasvanut entisestään. Otetaan esimerkiksi erityisopetus. Tällä hetkellä kaupungin koulutusmäärärahoista 15 prosenttia kuluu siihen, että neljä prosenttia oppilaista kustannettaan yksityiskouluihin puutteellisten erityisopetuspalveluiden takia.
Suomalainen hyvin toimiva koulujärjestelmä pystytettiin lakien voimalla. Meillä on kuitenkin perinteisesti uskottu enemmän omaehtoiseen kehittämiseen kuin pakkoon. Erkki Ahon ja kumppaneiden juuri ilmestyneessä kansainvälisille lukijoille kirjoitetussa julkaisussa ”Policy development and reform principles of basic and secondary education in Finland since 1968” kuvataan, miten koulutukseen osallistuminen ja oppimisen laatu on saatettu korkealle kansainväliselle tasolle pakkoa lieventämällä ja luottamusta lisäämällä.
Lain käyttäminen lukutaidon parantamisen välineenä on yleistä muuallakin. Mutta jos koulun kehittämisen edellytykset ovat puutteelliset, ei määräyksistä ole paljonkaan iloa. Meillä tiedetään, että hyvän lukijan perusta luodaan hyvässä peruskoulussa ja lukevissa kodeissa. Ei pakolla vaan innostamalla ja kannustamalla. Nuoren pitäminen lukuharrastuksen parissa ehkäisee ennakolta vaikeuksia, joita muutoin syntyisi myöhemmin. Moni meistä tietää, että pakkolukemisesta ei hyvä seuraa.