Tämä Washingtonin kesä on kuin huono suomalainen sauna sanovat ne, joilla on asiasta kokemusperäistä tietoa. Monessa kodissa on täällä viime aikoina väännetty hikisten T-paitojen lisäksi myös nenäliinoja kuiviksi, kun yksityiskoululta tullut kirje on kertonut toivotun luokan olevan jo täynnä, ja koulunkäyntiä on siksi jatkettava vähemmän hyvässä kaupungin koulussa. Toisaalta, nyt voi ostaa perheelle uuden auton lukukausimaksuista säästyneillä dollareilla.
Kesän kuluessa on täällä valistettu vanhempia lastensa koulumenestyksestä. Monimutkaisilta näyttävät tilastolliset tunnusluvut asettavat luokan lapset järjestykseen muistettujen tosiasioiden, ongelmanratkaisutaitojen ja opittujen tietojen soveltamisen perusteella. Naapurin äiti murehti sitä, että mahtavatko nämä numerot kertoa koko totuutta viidesluokkalaisen pojan osaamisesta. Siksi moni on tänäkin kesänä lähettänyt lapsensa kesäkouluun. Tarjontaa on yllin kyllin matematiikasta perhostenkeräilyyn. Perinteisten kesäleirien ohi suosiossa ovat ajaneet koulumuotoiset kesäkoulut, joissa aikaisempaa useammin keskitytään opiskelemaan perinteisiä kouluaineita. Tässä joitakin teemoja lähialueen mahdollisuuksista: Hauskaa algebraa, jännittävää biologiaa, käytännön kiinaa ja lupsakkaa lukemista. Niin lapset kuin opettajatkin pitävät kesäopiskelua hauskana ja hyödyllisenä.
Arvioiden mukaan tänä kesänä noin 5,5 miljoonaa lukioikäistä amerikkalaisnuorta opiskelee eri puolilla maata toimivissa kesäkouluissa. Useimpien motiivina on koetulosten parantaminen ja sitä kautta toivo paremmasta opiskelupaikasta. Täällä väkiluvultaan hieman Helsinkiä suuremmassa Washingtonissa on kesäkouluissa noin 16 000 eri ikäistä lasta ja nuorta. Aikanaan niihin tultiin leikkimään ja harrastamaan, nykyään yhä useamman kesäkoulupäivän täyttävät matematiikka, lukeminen ja kirjoittaminen. Syy on yksinkertainen: koetulosten parantaminen tulevana lukuvuonna.
Kesäkoulun tarjoaa usein lähipiirin koulutoimisto, erityisesti jos opiskelun uskotaan vaikuttavan oppilaiden koulumenestykseen. Koulunkäyntiin valmistavasta viikosta saa maksaa 340 dollaria. Skeittileirille pääsee 450 taalalla. Koulun päättökokeisiin valmentavista kesäkouluista joutuu maksamaan vieläkin enemmän. Vanhemmille lasten kesäkoulut ja leirit ovat taloudellisista uhrauksista huolimatta helpotus. Valvottu ja hyödyllinen ohjelma antaa varmuuden siitä, että lapset ovat kauempana turhuuden houkutuksista ja viettelysten vaaroista.
Kesäkoulujen suosion ymmärtää, kun asiaa katsoo paikallisten ihmisten lomailutottumusten valossa. Harva paikallinen ainakaan täällä Washingtonissa ehtii nauttia viikkoa pidemmästä kesälomasta. Työpäivät venyvät kesälläkin usein pitkälle iltaan. Ellei kotona ole lapsille kaitsijaa, on ainoa mahdollisuus ohjelmoida kesä jo hyvissä ajoin keväällä. Kesäkoulujen yleistymisen myötä on joissakin koulupiireissä siirrytty kolmen lukukauden käyttöön. Opettajille tämä tietää lisätienestiä ja vanhemmille helpotusta lasten viihdyttämisessä.
Suomalaisten pitkät kesälomat herättävät täällä hämmästystä. Neljän viikon loma kesämökillä lasten kanssa on kuin tarina vieraalta planeetalta. Kun täkäläinen kuulee, että meillä suomalaisilla on puolellamme kaiken muun hyvän lisäksi vielä valkea yötön yö, muuttuu todellisuus käsittämättömäksi. Jos kesäloman pituus määriteltäisiin päivänvalon määrän perusteella, olisimme me suomalaiset kaksin verroin paremmassa asemassa, ainakin valoisan vapaa-ajan suhteen.
Olisiko kesälukukausi suomalaisillekin tarpeen? Vastaus riippuu varmasti siitä, keneltä kysyy. Kansainvälisen vertailun valossa näyttää siltä, että 190 koulupäivän tuloksena on meillä saatu asiat varsin hyvälle mallille. Maan kansantalouden kilpailukyky on huippuluokkaa. Teknologian soveltamisessa olemme parhaiden joukossa. Yhteiskunnallinen korruptio on meillä vieraampaa kuin missään muualla. Ja mikä hienointa, nuoret näyttävät oppivan koulussa hyvin sen mitä siellä pitääkin oppia. Vaikka moni suomalaisperhe kokee lastensa kesäloman samaan tapaan haasteena kuin täkäläisetkin perheet, ei kesälukukausi kuitenkaan ole meillä tarpeen.
Eeron kesäloma jatkuu syyskuun toiselle viikolle saakka. Suomen koulukaverit ovat jo koulussa. Pojan oleilua seuratessa herää ajatus, että itsensä kanssa olemaan oppiminen on myös tärkeä taito. Omaa lapsuutta muistellessa tajuaa, että hienointa kesässä oli vapaus ja se, ettei aina ollut ohjelmoitua toimintaa tai tehokasta tekemistä. Suomalaisen kesälomakulttuurin analyysissa päätyy siis myönteiseen loppupäätelmään. Elämä on tässä, ei muualla. Aikaa pitää olla nyt, ei myöhemmin. Tunne tehokkuudesta ja tuottavuudesta on usein harhaa. Surua tuntien usein tarkkailen elämänmenoa. Se menee usein poispäin, ei pysy täällä.