Kuulun niihin eurooppalaisiin, joiden mielestä ei ole yhdentekevää kuka Amerikan Yhdysvaltoja johtaa. Marraskuun ensimmäisen tiistain vaaleissa valituksi tulevalla on johdettavanaan vielä toistaiseksi maailman suurin talousmahti. Tulevan presidentin päätökset voivat olla koko maapallon väestölle siksi onneksi – tai turmioksi. Onhan hänen komennossaan tämän lisäksi yli puolet universumin tunnetuista sotavoimista. Siksi seuraan mitä Atlantin takana nyt syksyllä tapahtuu.
Vaalikampanjan pääteemat keskittyvät retuperällä olevan kansantalouden korjaamiseen sekä epätoivoon ajautuneen ulkopolitiikan uudistamiseen. Molemmat ovat kansalaisten jokapäiväisen elämän kannalta keskeisiä asioita. Siksi ei ole ihme, ettei koulutus tule olemaan uuden presidentin työohjelmassa kovinkaan tärkeällä sijalla. Jos tätä kysyy amerikkalaisilta vanhemmilta tai opettajilta, niin retuperällä olevan koulujärjestelmän kunnostaminen pitäisi olla uuden johtajan keskeinen tehtävä.
Yhdysvaltojen koulujärjestelmää on yritetty saada kukoistamaan maan pääkaupungista jo 1960-luvun alusta lähtien. Vaikka osavaltioilla on oikeus päättää miten koulutus järjestetään, on keskushallinnon ohjaavan käden merkitys kuitenkin suuri. Rahoituksen lisääminen, standardien kohottaminen, arvioinnin vahvistaminen ja tilivelvollisuuden tiukentaminen ovat kaikki osoittautuneet riittämättömiksi koulujen tulosten parantamisessa. Nykyisen hallinnon ristiriitaiseksi osoittautunut No Child Left Behind –laki on tästä osuva esimerkki.
Demokraattien ja republikaanien puoluekokousten perusteella voi ennustaa, että amerikkalaisessa koulujärjestelmässä tuskin tulee tapahtumaan mitään mullistavaa. Illinois’n senaattori Barack Obama lupaa kasvattaa entisestään pulleaa koulutusbudjettia ja jakaa lisää rahaa esiopetukseen, opettajien palkkojen nostamiseen ja uusien opiskelumahdollisuuksien lisäämiseen niille, jotka ovat putoamassa ulos koulutusjärjestelmästä. Arizonan senaattori John McCain puolestaan aikoo pitää budjetin ennallaan, yksityistää koulutuspalveluita ja kasvattaa kotikoulua käyvien määrää, lisätä oppilaiden vanhempien päätösvaltaa sekä vahvistaa arviointia ja oppilaiden testaamista.
Molemmat ehdokkaat ovat samaa mieltä siitä, että opettajille pitäisi maksaa palkkaa oppilaiden oppimistulosten mukaan. He siis kannattavat tulospalkkausta opettajille sanan varsinaisessa mielessä. Kumpikin on myös liputtanut No Child Left Behind –lain uudelleen vahvistamisen puolesta, sen lainvoima kun lakkasi viime vuonna. Koulutuspoliittisena ideana molemmilla on siis usko vahvan tilivelvollisuuden voimaan oppimisen tason kohottajana. Konkreettisia keinoja opetuksen laadun parantamiseksi ei kuitenkaan puolueiden ohjelmissa ole esitetty.
Tiukka tilivelvollisuus on amerikkalaisen koulutusajattelun peruselementti. Kilpailun, valinnaisuuden ja koulujen autonomian lisääminen ovat olleet tämän politiikan konkreettisia ilmentymiä. Senaattori McCain on erityisen painokkaasti sitoutunut tämän edeltäjältään periytyvän politiikan jatkamiseen. Kilpakumppani Obama on ollut maltillisempi mutta merkittävää eroa suhteessa mainittuihin koulutuspolitiikan perusoletuksiin on ehdokkaiden ideologioista vaikea löytää.
Hyväksyessään demokraattisen puolueen ehdokkuuden Barack Obama vaati, että maailmanluokan koulutuksen takaaminen jokaiselle amerikkalaiselle lapselle on moraalinen velvoite. Republikaanien puoluekokouksen aikaan minnesotalaisessa sanomalehdessä julkaistiin ilmoitus, jossa oli laitettu kahdenkymmenenyhden teollisuusmaan koulujärjestelmät paremmuusjärjestykseen. Siniristilippu liehui komeasti koko joukon ylimpänä. Jumbosijalle tässä kokosivun näyttävässä vetoomuksessa oli jätetty oman maan koulutus. Heikkoa sijoitusta kommentoimaan oli kirjoitettu tyly teksti: Kelkasta pudonnut kansakunta.
Suomalainen koulutus on ollut Yhdysvalloissa hyvin näkyvillä. Journalistit ja tutkijat ovat ahkerasti kertoneet, kuinka Suomessa kaikki koulut ovat hyviä ja miten opettajan ammattia arvostetaan. Mainittua maailmanluokan koulutusta tullaan siksi varmuudella hakemaan myös Suomesta, riippumatta siitä kuka Valkoista taloa tammikuusta alkaen isännöi. Mutta tuskin meidän tasapuolisuuteen perustuvasta peruskoulusta tai yleissivistävästä lukiosta – ammatillisesta koulutuksesta puhumattakaan – on Amerikan vierailla kovin paljon mukaan otettavaa. Koulujemme itsenäisyys, yhteistyö ja vastuunkantaminen kaikkien nuorten kouluttamisesta ovat sellaisia teemoja, joita vieraillemme kannattaa esitellä.