Amerikassa kaikki on suurta. Huhtikuussa San Franciscoon kokoontui liki 20 000 kasvatuksen ja koulutuksen tutkijaa täkäläisen Kasvatustieteen tutkimusseuran vuosikokoukseen. Puhelinluettelon paksuinen kokousohjelma antoi hyvän kuvan siitä, mitkä ovat päivän puheenaiheet amerikkalaisessa kasvatustieteessä ja koulutuspolitiikassa.
Tapahtuman yleisin teema – koulujen tilivelvollisuus – askarruttaa täällä yhtälailla tutkijoita kuin kouluväkeäkin. Neljättä vuotta voimassa oleva liittovaltion kiistanalainen laki No Child Left Behind edellyttää jokaiselta koululta jatkuvaa oppimistulosten paranemista. Siksi oppilaiden jatkuvasta testaamisesta on tullut kaikkia koskettava asia. Lain vaikutuksia selvittäviä tutkimuksia on meneillään jokaisessa osavaltiossa. Tutkijoiden kokouksessa esittämät näkemykset eivät olleet yksimielisiä: joidenkin mukaan tämä tilivelvollisuuslaki toimii, toiset pelkäävät sen romuttavan koko julkisen koulujärjestelmän.
Tuoreimmat tapaukset kyseisen koulureformin aikaansaannoksista ovat herättäneet kummastusta. Nebraskan osavaltion lainsäätäjät päättivät kokouksen aikoihin, että Omahan kaupungin koulujärjestelmä jaetaan kolmeen piiriin pääasiassa etnisin perustein – yksi mustille, toinen valkoisille ja kolmas latinoille. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että kukin koulupiiri saa oman hallinnon ja siksi enemmän valtaa päättää miten koulutus nuorille järjestetään. Asiaa ajaneen (mustan) poliitikon mielestä kaupunki on jo jaettu oppilaiden etnisen taustan mukaan, koska koulukuljetukset lopetettiin jokin aika sitten. Siksi päätösvallan lisääminen olisi eduksi kaikille.
Tämä on toisaalla nostanut kansalaisoikeuksia vahtivien karvat pystyyn. Pitkän työn tuloksena rotuun perustuva segregaatio saatiin kitkettyä kouluista korkeimman oikeuden päätöksellä, joka tunnetaan nimellä Brown vastaan Kansasin koululautakunta. Nyt säädetty laki on ensimmäisen yli kahteen vuosikymmeneen, joka tuo rotuun perustuvan erottelun takaisin yhteiskuntaan. Omahan suurtalousalueella on noin 800 000 asukasta ja sen kouluissa opiskelee 45 000 oppilaasta, joista 46 % on valkoisia, 31 % mustia, 20 % latinoita ja 3 % Amerikan alkuperäiskansaa ja aasialaisia.
Amerikkalaisen kasvatustieteenpäivien toinen näkyvä aihe oli hirmumyrsky Katrinan jälkipyykki. Inhimillisen kärsimyksen ja taloudellisen tuhon ohella tämä erityisesti New Orleansia ravistellut hurrikaani sai aikaan myös melkoisen koulureformin, josta siis kasvatustieteilijät kokouksessa keskustelivat. Ennen myrskyä kaupungin 117 koulusta yli 90 % menestyi oppilasarvioinneissa osavaltion keskiarvoa heikommin. Katrina tuhosi kaikki nämä koulut lopullisesti muutamassa tunnissa.
Louisianan osavaltiossa säädettiin syksyllä laki, jonka mukaan uudelleen avattavat koulut New Orleansissa eivät ole enää kaupungin opetushallinnon alaisia kuten ennen Katrinaa, vaan ne toimivat ns. charter-kouluina. Charter-koulu on julkisin varoin rahoitettava koulu, jolla on oma hallinto ja vapaus poiketa yleisistä säädöksistä. Koulun voi perustaa paikallinen koulupiiri, yhteisö tai vaikkapa seutukunnan vanhemmat. Tällaisen koulun opettajat palkataan yleensä riippumatta opettajien ammattiliittojen voimassa olevista sopimuksista. Kävi niin, että Katrina antoi kenkää kaikille New Orleansin kaupungin opettajille noin vaan.
Hurrikaani-Katrina ajoi monen New Orleansissa asuneen lopullisesti muualle. Kuolleiden koulujen perustoille on noussut charter-kouluja uusine opettajineen, opetussuunnitelmineen ja oppilaineen. Koulureformi on siis ollut poikkeuksellisen perusteellinen ja raju. Tällä hetkellä kaupungissa on toiminnassa parisenkymmentä tällaista koulua.
Matkalla länsirannikolta tänne Washingtoniin mieli käväisi pakostakin koti-Suomessa. Näillä palstoilla on ollut tapana rohkaista meitä pohjolan asukkaita tyytyväisyyteen siitä, mitä meille on annettu ja mitä olemme omalla työllä saaneet aikaan. Mieli tekee sanoa, että vaikka moni haikailee suurta ja mahtavaa, niin pienessä ja yksinkertaisessa se olennainen kuitenkin näkyy selkeimmin. Koneen jo ollessa laskuliidossa kirkastui mielessä kysymys: Mitähän se luokassa istuva pieni ihminen tästä kaikesta ajattelisi, jos kysyttäisiin.