Johtajia ja rehtoreita valitaan virkoihinsa yleensä ehdokkaiden perusteellisen arvioinnin perusteella. Pitkä CV ei riitä. Pitää olla myös sellainen persoonallisuus ja kyky nähdä asioita, joita nykyisessä johtamistyössä niin kouluissa kuin yrityksissäkin tarvitaan. Aikanaan rehtorin aseman saattoi saavuttaa hyvin hoidetun virkauran loppusuoralla ilman sen kummempia visioita tai uudistusstrategioita. Nykyisin johtajaksi päädytään eri motiivein.
Täällä yksi työtovereistani oli kolme vuotta lainassa kaupungin ala-asteen rehtorina. Koulun johtaminen onnistui niin hyvin, että koulusta ja sen opettajista kirjoiteltiin myönteiseen sävyyn Washington Postissa useampaan kertaan. Washingtonissa vierailleet opetusministerit tutustuivat usein tähän kouluun, joka monella tavalla on aivan tavallinen kaupunkikoulu. Opettajien ja vanhempien mielestä koulusta oli tullut hyvä koulu erityisesti johtamisen ansiosta.
Kollegan rupeama rehtorina päättyi viime keväänä. Koulun johtajan paikka laitettiin julkiseen hakuun. Vanhempien kannustamana kyseinen kollega päätti asettua ehdolle. Monien yllätykseksi häntä ei kutsuttu edes haastatteluun vaan paikka annettiin jollekin toiselle. Syyksi kerrottiin, että tällä hakijalla ei ole rehtorin virkaan vaadittavaa johtamistutkintoa. Samassa koulussa osoitettu johtamistaito ei riittänyt. Eikä Harvardissa hankittu kouluhallinnon ja suunnittelun tohtorin tutkinto.
Suomessa on rehtoreita koulutettu ja rekrytoitu systemaattisesti jo pitkään. Ei ole ollenkaan kummallista, että työuransa alussa oleva opettaja valitaan koulunjohtajaksi. Monessa paikassa rehtoreiden pitää myös ansaita jatkopestinsä, koska virkaan on nimitys määräajaksi.
Rehtoreiden kouluttaminen tai oikeastaan valmentaminen tehtäviinsä ei ole kuitenkaan muualla maailmalla kovin yleistä. Esimerkiksi Itä-Euroopan maissa rehtori on tyypillisesti ollut poliittisen vallan vasalli, jonka ideologinen lojaalisuus on ollut virkanimityksen tärkein peruste. Suomalainen rehtorikoulutus on kansainvälisessä katsannossa poikkeuksellisen perusteellinen. Hallinnon pykälien muistamisen ohella tulevalle rehtorille annetaan eväitä ihmisten ja pedagogiikan johtamiseen, talouden hallintaan ja kulttuurien ymmärtämiseen.
Johtaminen on taitolaji. Joku on sanonut, että johtajaksi synnytään, harvemmin kasvetaan. Johtamista voi oppia mutta jos perusarvot ja asenteet ovat pysyvästi vinossa, ei mikään koulutus tai oppikirja saa aikaan hyvin toimivaa johtajaa. Moni taitava esimies on oppinut paljon urheiluvalmentajilta. Siksi hyvä rehtori kokee itsensä joukkueensa valmentajana pikemmin kuin päällikkönä.
Hyvä koulu vaatii yleensä hyvän johtajan. Tutkimuksissa on toistuvasti havaittu, että hyvin toimivassa koulussa on poikkeuksetta myös hyvin toimiva johtajuus, toisin sanoen hyvä rehtori. Tämä tarkoittaa sitä, että rehtori innostaa ja rohkaisee jokaisen tekemään parhaansa. Hän näkee lavealle ja kauas, on tasapuolinen, oikeudenmukainen ja luottaa työyhteisöönsä. Hyvä rehtori on myös esimerkki ja esikuva opettajille ja oppilaille.
Onko koulun hyvyys riippuvainen rehtorista. Tutkimusten mukaan voi sanoa, että aika tavalla näin on. Mielenkiintoista on, että etsittäessä yhteisiä tekijöitä sellaisista kouluista, joissa oppilaat eivät opi, opettajat eivät viihdy ja joihin vanhemmat ovat tyytymättömiä, yksi asia käy ylitse muiden: huono johtaja. Taitamattomalta rehtorilta on usein johtamisen perusidea kadonnut: auttaa muita onnistumaan omassa työssään. Huonon johtajan tuntee siitä, että hänelle rakkainta on oman aseman puolustaminen keinoja kaihtamatta.
Rehtoriguru Jukka Ahosen kanssa pyysimme kerran rehtorikoulutuksessa olevia piirtämään kuva hyvästä rehtorista. Tuotokset olivat mielenkiintoisia ja yleensä esittivät rehtorin olentona, jolla tulisi olla kaikki hyvän ihmisen ajateltavissa olevat positiiviset ominaisuudet. Hyvässä johtamisessa on kuitenkin lopulta kysymys pienistä asioista. Oman roolin ymmärtämisestä, kanssaihmisten arvostamisesta ja onnellisen ilmapiirin luomisesta työyhteisöön.
Tapa toimia on viesti. Tämä pätee erityisesti johtajiin. Kun johtaja puuttuu yksityiskohtiin, kuten missä järjestyksessä kokouksissa istutaan tai kuka saa tehdä mitäkin, on se merkki johtajuussokeudesta. Valta voi vaientaa vallattoman opettajan mutta se ei koskaan peitä epävarmuutta, josta heikot päälliköt kärsivät. Tulee mieleen Oulussa kerrottu johtamisidea: kun olet epävarma, mumise. Kun olet täysin pihalla, delegoi.