Cimo on suomalaisille tuttu virasto, jolla on keskeinen rooli koulutuksen kansainvälistäjänä. Meneillään olevan keskushallinnon uudistuksen yhteydessä on ehdotettu, että Cimosta ja Opetushallituksesta tehtäisiin uusi opetus- ja kulttuuriministeriön ohjaukseen kuuluva keskusvirasto. Tavoitteena on palveluiden laadun ja vaikuttavuuden parantaminen. Cimon ja Opetushallituksen perustalle ehdotetun uuden organisaation tarkoituksena on tehdä halvemmalla enemmän. On kuitenkin syytä muistaa kolme tosiasiaa.
Cimon ja Opetushallituksen perustehtävät ovat hyvin erilaiset ja toimintojen rajapinnat kapeita. Cimo edistää suomalaisen yhteiskunnan kansainvälistymistä, Opetushallitus vastaa koulutuksen kehittämisestä. Cimo tekee yhteistyötä pääasiassa korkeakoulujen ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Opetushallituksen kumppaneita ovat koulut ja kunnat. Nykyisin yhteistyö toimii useimpien mielestä erinomaisesti.
Suomalaisen yhteiskunnan kansainvälistyminen on hyvästä kehityksestä huolimatta edelleen puolitiessä. Asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää jatkuvaa yksilöiden ja yhteisöjen tukemista. Tähän tarvitaan Cimoa ja Opetushallitusta paljon laajempaa eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä. Samalla tavalla koulutuksen kehittämisessä tarvitaan nykyistä määrätietoisempaa ja rohkeampaa kansallista kehittämistä.
Cimon talous on vakaalla pohjalla ja sen toiminnan rahoituksesta liki neljä viidesosaa tulee opetusministeriön ulkopuolelta. EU:n ohjelmien laajenemisen myötä ulkopuolisen rahoituksen osuus kasvaa tulevaisuudessa edelleen. Cimo on aina tehnyt yhdessä sovitut hallinnonalan säästöt toisin kuin Opetushallitus. Työn hinta on Cimossa huomattavasti Opetushallitusta alempi.
Näistä syistä Cimon ja Opetushallituksen yhdistämiselle ei ole järkeviä perusteita. Opetushallituksen taloushuolia ei saa siirtää Cimon maksettaviksi. Niin koulutus kuin kansainvälistyminenkin ovat Suomen tulevaisuuden tukipilareita. Kummallekin tärkeälle kansalliselle organisaatiolle ja meille kaikille olisi vahingoksi, jos ne yhdistyessään joutuisivat kamppailemaan samoista niukkenevista resursseista.
Opettaja-lehti 17.10.2014