Maailma on kriisissä ja Suomi sen mukana. Kriisi on todellinen ja vakava. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin mukaan vuoteen 2050 mennessä ilmakehän CO2-pitoisuus saavuttaa kriittisen rajan, jonka vaikutukset ovat ekosysteemille peruuttamattomat. UNESCO ennustaa, että vuoteen 2030 mennessä maailmassa myönnetään niin paljon uusia tutkintoja, että niiden merkitys vähitellen vähenee. Kansainvälinen työjärjestö ILO ilmoitti taannoin, että tänä vuonna maailmasta katoaa yli 50 miljoonaa työpaikkaa. Kaikki nämä globaalin talouskaaoksen lisäksi.
Tulevaisuuden pohtiminen on murrosten aikaan tavallista. Suurimpien puolueiden puheenjohtajilta kysyttiin hiljattain miltä Suomi näyttää vuonna 2019. Poliitikkojen tulevaisuuskuvissa Suomi näkyy koulutuksen vientimahtina ja osaamiseen perustuvan korkean tuottavuuden maana, jossa turvaverkkojen repeämät koulutuksessa on paikattu. Yhdestä asiasta puoluejohtajat olivat yhtä mieltä: Vuonna 2019 Suomesta on tullut kolmannen tien päättäväinen kulkija.
Kolmannen tien metafora oli Tony Blairin johtaman Uuden työväenpuolueen poliittisen pamfletin keskeinen idea. Sen ydin on yhdistää avoimen markkinatalouden periaatteet sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Kolmas tie pyrkii siksi hallituksen ja kansalaisten kumppanuuteen, politiikan arvon palauttamiseen ja aidosti hajautettuun hallintoon. Sen koulutuspolitiikka säilyttää Toisen tien markkinaideologian mutta palauttaa opettajien arvostuksen, kohdistaa opetuksen painopisteen perusoppiaineisiin ja investoi kehittämishankkeisiin. Pyrkimyksenä on koulutuksen laadun nostaminen ja oppimistulosten erojen kaventaminen.
Kolmannen tien ideologia on kuitenkin ajautunut umpikujaan, erityisesti Englannissa ja Kanadassa missä sitä on tunnollisesti toteutettu. Kehittämishankkeet ja investoinnit ovat parantaneet opettajien työoloja mutta samaan aikaan hallituksen kontrolli on kiristynyt. Oppimisstandardit ja niihin liittyvä tiukka tilivelvollisuus ovat kaventaneet opetussuunnitelmaa ja yksipuolistaneet opetusta. Informaatio-ohjaus on lisännyt byrokratiaa ja etäännyttänyt kouluja niiden perustehtävistä – kasvattamisesta ja opettamisesta. Näistä syistä suomalaisen koulutuksen tulevaisuutta ei voi rakentaa Kolmannen tien politiikan varaan. Tarvitaan uusi tie.
Neljännen tien koulutuspolitiikka nojaa vahvemmin demokratiaan ja vähemmän hallitukseen. Siinä hallituksen tehtävä ei ole johtaa ja toteuttaa vaan ohjata ja tukea. Kansalaisten osallistuminen Neljännen tien toteutumisessa yltää facebookia ja vaaliuurnia pidemmälle. Kansalaisjärjestöillä ja yhteisöillä on siinä keskeinen kasvatus- ja sivistystehtävä. Presidentti Barack Obaman vaalivoitto perustui juuri näiden pienten yhteisöjen aktivoimiseen. Tämä on Neljännen tien keskeinen idea.
Suomalaisessa koulutuspolitiikassa Neljäs tie on jo ollut näkyvissä. Opetuksen suunnittelu ja arviointi ovat meillä koulujen tehtäviä. Opettaja on tieteellistä osaamista työssään käyttävä ammattilainen, joka toimii itsenäisesti mutta samalla yhteistyössä kollegoidensa kanssa. Neljännellä tiellä professionaalisuus ja demokratia korvaavat kilpailuttamisen ja byrokratian. Opetus ei tähtää vain perustietojen ja -taitojen oppimiseen vaan jokaisen oppijan minän ja oman lahjakkuuden löytämiseen. Kolmannen tien tilivelvollisuus korvautuu Neljännen tien sosiaalisella vastuulla. Tilivelvollisuus on yhteisön omatunto, ei hallinnollinen mantra kuten se nyt on.
Koulutuksen kehittämisen visio on Suomessa hämärtynyt. Hyvän peruskoulutuksen takaaminen kaikille oli aikanaan unelma hyvinvointisuomen koulusta. Esitetyissä tulevaisuuskuvista on vaikea hahmottaa millaista koulua meillä kaivataan. Koulutuksen myynti tai opetuksen valjastaminen tuottavuuden nostamiseen ovat tärkeitä mutta riittämättömiä tulevaisuuden vision luomisessa. Kolmannen tien ideologia on suomalaisen koulutuksen kehittämisen kannalta jo vanhentunut.
Suomalaisella koululla on maailmalla edelleen uskomaton vetovoima. Mutta miten on vuonna 2019? Yksi tekijä erinomaisen koululaitoksemme taustalla on 1990-luvun ennakkoluuloton ja innovatiivinen Neljännen tien suuntainen kehittämistoiminta. Visio koulusta oppimis- ja toimintakeskuksena muutti monen opettajan ja rehtorin maailmankuvaa ja uusia toimintamalleja kouluihin. Neljännen tien koulutuspolitiikkaan tarvitaan kuitenkin kirkas visio tulevaisuuden koulusta. Pekka Himasella on meille oiva unelma: Aidosti välittävä ja luova koulu jokaiselle. Kouluissamme on sen toteuttamiseen tarvittava intohimo ja osaaminen. Nyt on hyvä mahdollisuus tehdä tästä unelmasta totta.