Uuden lukuvuoden alkaessa koulukeskustelu on ollut poikkeuksellisen kriittistä. Asiasta kiinnostuneen täytyy toistuvasti muistuttaa itseään siitä, että kyseessä on kansainvälisesti kiinnostavin ja ihailluin koulujärjestelmä. Peruskoulun pelätään murenevan, työrauhan katoavan, luokkakokojen suurenevan ja eriarvoisuuden lisääntyvän. Näistä ajankohtaisista suomalaista koulua koskevista uhkakuvista ei maailmalla juurikaan kerrota.
Myös tänä vuonna meille virtaa suuri joukko ulkomaisia koulualan asiantuntijoita ja toimittajia tutustumaan tähän maineikkaaseen koulujärjestelmään. Kymmenen vuoden aikana olemme oppineet vastaamaan kysymyksiin, jotka toistuvat vierailusta toiseen. Jos olisin Suomeen tulevan kansainvälisen vierailijaryhmän yksi jäsenistä, haluaisin kysyä suomalaisilta isänniltäni seuraavat viisi kysymystä.
Tiedän, että maailmantalouden ahdinko koskettaa myös Suomea. Talouskasvun hidastuminen vaikuttaa välittömästi myös julkisen sektorin käytettävissä oleviin resursseihin. Toisin sanoen myös koulujen talous joutuu syyniin. Tiedän myös, että Suomi käyttää koulutukseen suhteellisesti vähemmän kansallisesta vauraudestaan, kuin OECD-maat keskimäärin. Kysymys 1: ”Kuinka Suomi aikoo pitää koulujärjestelmänsä huippukunnossa samalla kun taloudellisia voimavaroja joudutaan karsimaan?”
Ymmärrykseni on, että opettaja ovat joka puolella maailmaa kokeneet yhteiskunnan ja erityisesti nuorison muutoksen kouluissaan. Oppilaiden mielenkiinto koulua kohtaan on monissa maissa laskenut. Lasten kotiolosuhteet poikkeavat aikaisempaa enemmän toisistaan. Siksi moni opettaja kokee luokassaan toistuvasti häiritsevää käyttäytymistä ja muita ongelmia. Monissa maissa on lääkkeeksi on tarjottu opetusryhmien pienentämistä. Kysymys 2: ”Miten ryhmäkokojen pienentämisen, jonka hinta on 50 miljoonaa euroa, uskotaan edistävän opetuksen ja oppimistulosten parantumista?”
Tuoreimmassa PISA-tutkimuksessa suomalaisten oppilaiden osaaminen kaikilla mitatuilla osa-alueilla oli piirun verran heikentynyt. Tämä voi johtua monesta syystä. Se saattaa kuitenkin ennakoida myös pysyvämpää kehityssuuntaa. Monissa maissa samanlaiseen ilmiöön on vastattu vahvistamalla äidinkielen, matematiikan ja luonnontieteiden opetusta esimerkiksi uudistamalla opetussuunnitelmat ja osoittamalla näiden aineiden opetukseen lisää voimavaroja. Kysymys 3: ”Millä tavalla peruskoulun opetuksen uudistettavat tavoitteet ja sisällöt edesauttavat kääntämään lukutaidon, matematiikan ja luonnontieteiden osaamiseen takaisin kasvu-uralle?”
Digitaalinen oppiminen ja teknologian tarjoamat mahdollisuudet nähdään maailmalla mahdollisuutena muuttaa koulun perinteisiä opetuskäytäntöjä. Samalla digitaalinen lukutaito nähdään yhtenä 21. vuosisadan perusvalmiutena. Viestintäteknologia ja sen uudet välineet ovat yhä useamman saavutettavissa. Monen nuoren vapaa-ajasta suuri osa kuluu näiden välineiden kanssa pelatessa. Osa vanhemmista on niin huolissaan lastensa tietokoneenkäytöstä, että he pyytävät koululta apua ajan antamiseksi toisten ihmisten kanssa olemiseen ja oppimiseen. Olen kuullut, että ihmissuhdetaidoissa suomalaisilla on parantamisen varaa. Kysymys 4: ”Olisiko suomalaisen koulun syytä keskittyä inhimillisen pedagogiikan vahvistamiseen kouluissa ja jätettävä tarkoituksella teknologian opetuskäyttö vähemmälle?”
Suomalaisen koulun tarina tunnetaan maailmalla hyvin. Toisinaan jopa paremmin kuin täällä kotimaassa. Kansainvälisten asiantuntijoiden mielestä yksi syy Suomen onnistuneille koulu-uudistuksille on se, että kehittämistä on inspiroinut yhdessä sovittu unelma tulevaisuuden koulusta. Kaikille yhteiseksi tarkoitettu peruskoulu oli tällainen. Monilla mailla on visio tulevaisuuden koulusta. Albertan provinssi Kanadassa, Singapore, Abu Dhabi ja Irlanti ovat esimerkkejä näistä. Kysymys 5: ”Millainen on suomalainen koulu vuonna 2030?”
Kansainvälinen ulottuvuus avaa suomalaiseen kouluun uuden näkökulman. Se auttaa kysymään kysymyksiä, joita kotoisessa keskustelussa on joskus vaikea tehdä. Meille tulevia kansainvälisiä vieraita kannattaa käyttää hyväksi usuttamalla heitä esittämään meille pirullisia kysymyksiä. Niiden joukossa saattaa hyvinkin olla se, joka rikastaa keskustelua omasta koululaitoksestamme ja sen tulevaisuuden haasteista.