Maailmalla liikkuessani minulta kysytään usein mitä erinomaiseksi suitsutetussa suomalaisessa koulussa ollaan parhaillaan muuttamassa. Vastaan, että oppivelvollisuutta haluttaisiin pidentää ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet on päätetty uudistaa.
Välttämättömiä asioita molemmat, totesi eräs kysyjä, jos nyt elettäisiin 1970-lukua. Monen mielestä suomalaisen koulun kipupisteitä ovat liian varhainen koulunkäynnin keskeyttäminen sekä nuorten hiipuva sitoutuminen opiskeluun peruskoulussa. Edellä mainittujen muutosten avulla nämä ongelmat tuskin ratkeavat. Siksi nyt tarvitaan rohkeita näkemyksiä tulevaisuuden koulusta. Titanicin kansituolien uudelleenjärjestämisestä ei ole tällä kertaa apua.
Puhuin EU:n ministerineuvostolle toukokuussa tulevaisuuden koulusta. Kannustin opetusministereitä etsimään koulu-uudistuksiinsa reippaita ja ennakkoluulottomia avauksia. Olisi löydettävä muutosideoita, jotka saisivat oppilaiden ja opettajien keskuudessa aikaan aitoa innostusta. Esitin valtaapitäville myös epäilyni siitä, että meneillään olevat koulu-uudistukset eivät ole tällaisia. Luulen, että näin on käynyt meillekin.
Suomalaisen koulun kiperin ongelma on mielestäni siinä, että koulu ei kykene auttamaan kaikkia nuoria löytämään omaa intohimoaan. Nuorten intohimottomuus on paljon vakavampi asia kuin se, että koulua ei saa suoritettua kunnolla loppuun. Itse asiassa se saattaa olla opiskelun keskeyttäminen perimmäinen syy. Ihmisen itsensä kannalta on yksi lysti onko intohimon kohteena musiikki, matematiikka, urheilu, uskonto tai vaikkapa politiikka. Pienen kansan onnellisuus ja kilpailukyky riippuvat lopulta siitä, kuinka moni täällä tekee elääkseen asioita, joissa kokee olevansa parhaimmillaan.
Horisontin taakse kurkistamalla tulevaisuuden koulun keskeisenä piirteenä näyttäytyy ihmisen luontainen uteliaisuus ja sen vaaliminen. Uteliaisuus on tie intohimoon. Se on siksi hyvän opettamisen ja syvän oppimisen peruselementti. Tulevaisuudessa käy luultavasti niin, että muodollisten tutkintojen merkitys vähenee ja ihmisen onnellisuus riippuu lopulta siitä, kuinka intohimoisesti opiskeluun, työhön tai elämään yleensä osaa paneutua.