Suomalaiset ovat kansainvälisessä katsannossa tiedostaneet hyvin globaalit ympäristökysymykset. Kierrätys ja julkisten kulkuvälineiden käyttö ovat meillä monen kansalaisen tietoinen valinta. Vaikka ilmastonmuutosta ei ennätyskylmän talven jälkeen pidetä yhtä suurena uhkana kuin aikaisemmin, suomalaiset nuoret ymmärtävät kestävän kehityksen periaatteiden tärkeyden. Luonnonvarojen nopea ehtyminen ja ilmaston lämpeneminen ovat tunnustettuja muutosvoimia tulevaisuuden skenaarioissa.
Moni meistä ajattelee, että nykyisissä luonnonmullistuksissa on jokaiselle tarpeeksi pohdittavaa. Mutta ihmiskunnalla on ratkaistavanaan myös toinen haaste, joka on yhtä vakava kuin ihmisen aiheuttama luonnon varojen ehtyminen tai ilmastomuutos. Se on globaali inhimillisten voimavarojen kriisi, jonka ratkaiseminen vaikuttaa samalla tavalla ihmiskunnan tulevaisuuteen kuin luonnonvarojen kriisikin. Vaikka globaalien ympäristökysymysten tärkeys hyväksytään, on inhimillisten voimavarojen kriisi piilevä ja vasta tulossa yleisemmin tunnetuksi.
Mistä tässä sitten on kysymys? Inhimillisten voimavarojen ongelmalla on kolme olomuotoa. Ensinnäkin, maapallolla elää tällä hetkellä noin miljardi teini-ikäistä. Unescon arvion mukaan teini-iän varhaisvaiheessa olevasta nuoresta yli 70 miljoonalla ei ole mahdollisuutta käydä koulua. Moni heistä elää köyhyydessä kehitysmaissa. Tämän lisäksi saman verran peruskoulun ala-asteikäisistä on koulutuksen ulkopuolella. Valtaosa heistä varttuu ja elää myöhemmin vailla luku- ja kirjoitustaitoa.
Toiseksi, kehittyneissä maissa joka viides nuori lopettaa opiskelunsa ennen toisen asteen tutkinnon suorittamista. Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Ruotsissa näin käy joka neljännelle nuorelle. Suomen nuorista toisen asteen koulutuksen suorittaa noin 85 % ikäluokasta. Yhtenä syynä koulun keskeyttämiseen on opetuksen kokeminen tarpeettomana tai tylsänä. OECD:n mukaan on todennäköistä, että ilman toisen asteen koulutusta elävien kansalaisten on vaikea menestyä kiristyvillä työmarkkinoilla ja toimia aktiivisesti globaalin tietoyhteiskunnan jäseninä.
Kolmas inhimillisten voimavarojen ongelman piirre sitä valtavaa joukkoa aikuisia – monet heistä naisia – joilla ei ole riittävää lukutaitoa. Maailman rikkaimmat maat ovat sitoutuneet puolittamaan näiden aikuisten määrän vuoteen 2015 mennessä. Tätä kirjoitettaessa noin joka kuudes maapallon aikuinen, eli liki 800 miljoonaa, ei osaa kunnolla lukea eikä kirjoittaa. Maailma, joka perustuu entistä enemmän lukutaitoon ja digitaaliseen viestintään on kokonaan näiden ihmisten ulottumattomissa.
Edellä mainittujen synkkien lukujen lisäksi koulutusta vaivaa näkymätön ilmiö, joka on tyypillistä kaikille koulujärjestelmille. Liian moni nuori suorittaa koulunsa onnistuneesti loppuun ilman, että koskaan löytää omat vahvuutensa tai lahjakkuutensa. Yllättävän moni nuori oppii sen, että hän ei ole hyvä missään. Olen tavannut lukuisia aikuisia, jotka kokevat samoin. Inhimillisten voimavarojen kriisissä on kysymys siitä, että liian monen ihmisen mielikuvituksen voima jää huomaamatta ja siten hyödyntämättä.
Englantilainen luovuuden puolestapuhuja Sir Ken Robinson kertoo kirjassaan The Element kuinka koulujärjestelmät estävät ihmisiä huomaamasta oman lahjakkuuteensa. Inhimilliset voimavarat ovat luonnonvarojen kaltaisia siinä mielessä, että myös ne pitää löytää. Ihmisten lahjakkuus on harvoin näkyvissä. Kulta tai öljy eivät ole helposti löydettävissä, vaan ne on haudattu usein syvälle maaperään. Lahjakkuusesiintymien löytyminen edellyttää sopivien olosuhteiden luomista erityisesti opetuksessa. Koulun toiminnan ja opetuksen järjestäminen niin, että mahdollisimman monen oppilaan oma lahjakkuus tulee esiin, on tulevaisuuden koulun suurin haaste.
Inhimillisten voimavarojen kriisin ratkaiseminen vaatii globaalia vastuuta siitä, että erityisesti kehittyvien maiden nuorille turvataan oikeus opiskeluun ja koulutukseen. Mutta se edellyttää myös sitä, että meidän paremmassa asemassa olevien kouluja kehitetään määrätietoisesti siihen suuntaan, että nykyistä useampi koulunsa päättävä nuori löytäisi opettajien ja toisten oppilaiden avulla oman ’elementtinsä’. Lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan oppiminen ovat tulevaisuudessakin tärkeitä. Mutta niin on luovien ja älyllisten voimavarojen hyödyntäminen. Emme voi enää tuhlata inhimillisiä voimavaroja. Muuten luonnonvarojen kriisi jää meiltä ratkaisematta.
Pian monen huomio kiinnittyy joulukuun 7. päivänä julkaistaviin OECD:n PISA-tuloksiin. Osa tähän tutkimukseen osallistuneista koulujärjestelmistä juhlii hyvää menestystä, useimmat pettyvät ja jatkavat usein epätoivoisia ponnisteluja parempien tulosten toivossa. Tulevia uutisia lukiessa on hyvä muistaa, että PISA mittaa vain osaa koulutuksen vaikutuksista. Se kertoo vain niukasti siitä, miten sadoissa miljoonissa nuorissa piileviä inhimillisiä voimavaroja osataan ottaa käyttöön.