Suomen koululaitos on ollut maailman mielenkiinnon kohteena pian yhdentoista vuoden ajan. Alun hämmennyksen jälkeen menestystarinamme on saanut perusjuonen, johon niin kotimaiset kuin vierasmaalaiset tulkitsijat yhdessä nojaavat. Opettajan työn vahva suosio nuorten parissa, paikallisiin päätöksiin perustuva opetussuunnitelma ja kilpailusta vapaa opetus ja opettaminen ovat yleisesti mainittuja suomalaisen koulun vahvuuksia. Mutta maailmalla on myös vahvana eläviä myyttejä siitä, miksi suomalainen koulu menestyy hyvin kansainvälisissä vertailuissa muita paremmin.
Yllättävän monilla ulkomaalaisilla on Suomesta edelleen kummallisia käsityksiä. Suomea pidetään arktisena maana, jota lumi ja jää peittävät suurimman osan vuotta. Meitä ajatellaan myös vähäsanaisena ja korkean työmoraalin omaavana kansana, joka nurisematta tekee sen, mikä tehtäväksi annetaan. Monille on myös yllätys se, että Suomi on kaksikielinen maa, jossa elää muitakin kuin suomalaisia ja Suomea puhuvia. Joillakin näistä uskomuksista selitetään toisinaan myös nuorten koulumenestystä. Tunnettu amerikkalainen kolumnisti kirjoitti jokin aika sitten vakavalla mielellä, että suomalaisten PISA-menestystä selittää parhaiten ankara ilmasto.
Yleisimmin esitetty ajatus on kuitenkin se, että Suomi on pieni ja monokulttuuurinen maa, ja siksi suomalaiset koululaiset oppivat helpommin samoja asioita kuin suurempien, monikulttuuristen maiden oppilaat. Ajatuksen kulku on sellainen, että kun luokissa on samanlaisia oppilaita, jotka kaikki puhuvat samaa kieltä, on opettaminen helpompaa. Tässä yhteydessä unohdetaan usein se, että esimerkiksi maahanmuuttajien määrällä ei PISA-tuloksissa ole havaittu merkittävää vaikutusta kansallisissa keskiarvoissa. Uudessa-Seelannissa, Australiassa ja Kanadassa maahanmuuttajalasten menestys on yhtä hyvä kuin kantakansalaisilla.
Toinen varsin yleinen uskomus suomalaisesta koulutuksesta on se, että meillä on vahvasti ylhäältä johdettu systeemi, jossa koulut ja opettajat voidaan määrätä tekemään tarpeelliset asiat oikealla tavalla. Jokin aika sitten Yhdysvaltain edellinen opetusministeri vastasi hänelle esitettyyn kysymykseen suomalaisen mallin sopivuudesta amerikkalaiseen koulukulttuuriin juuri tällä tavalla. Monelle on myös yllätys se, että suomen kansantalous on yksi maailman kilpailukykyisimpiä markkinatalouksia eikä sosialistinen suunnitelmatalous entisen itänaapurin malliin.
Kolmas uskomus liittyy siihen, että Suomessa ei erityisopetuksessa olevia oppilaita oteta mukaan kansainvälisiin tutkimuksiin. Tällaisia käsityksiä ovat vahvistaneet huomiot siitä, että Suomessa on muihin maihin verrattuna huomattavan suuri osa peruskoululaisista erityisopetuksen piirissä. Varsinkin ensimmäisten PISA-mittausten jälkeen esitettiin epäilyitä siitä, että Suomessa erityisoppilaat eivät kuuluisi tavallisen koulutuksen piiriin ollenkaan. Uudessa-Seelannissa elää vahvana käsitys, jonka mukaan saamelaisten ja muiden vähemmistöjen pitäminen PISA-otannan ulkopuolella selittää Suomen hyvää kansainvälistä menestystä.
Kenties kummallisin luulo liittyy suomenkieleen. Ennen PISAa oltiin yleisesti sitä mieltä, että suomenkieltä on ulkomaalaisen lähestulkoon mahdoton oppia puhumaan tai edes ymmärtämään sen monimutkaisen kieliopin vuoksi. Kun PISA-tutkimus vahvisti aikaisempia käsityksiä suomalaisten nuorten hyvästä lukutaidosta, alettiin esittää arvailuja, joiden mukaan suomalaiset menestyvät yleistä lukutaitoa vaativassa PISA-tutkimuksessa muita paremmin siksi, että Suomi on foneettisena kielenä muita kieliä helpompi oppia. No, tämän uskomuksenhan voi jokainen näin ajatteleva itse testata.
Yli vuosikymmenen ajan suomalaista koululaitosta ja erityisesti sen menestyksen syitä tarkastelleet ulkomaalaiset ovat usein löytäneet koulustamme piirteitä, jotka omissa tarkasteluissamme jäävät vähemmälle huomiolle. Jotkut näistä vieraiden tekemistä huomioista ovat joskus jopa tarkempia kuin omamme. Siksi on tärkeää, että jatkamme vuoropuhelua kansainvälisten kumppaniemme kanssa. Tämä myös siltä varalta, että menestyksemme ei tulevissa kansainvälisissä kouluvertailuissa yllä samalle tasolle kuin ennen. Silloin on hyvä, että meillä on rinnallamme asiantuntijoita, joiden avulla voidaan tehdä tilanteesta oikeat johtopäätökset. Mutta siihen saakka kerrotaan tarinaa suomalaisesta koulusta, joka vastavirtaan uimalla on pääministeri Jyrki Kataisen sanoja lainaten loistava timantti, joka on edelleen kehittämisen arvoinen.