Koulutus on usein näytellyt tärkeää osaa maailman muuttuessa. Teollistuminen edellytti enemmän ja paremmin koulutettua työvoimaa. Itsenäistyvien kansojen menestyminen on rakentunut yleissivistykseen ja ennakkoluulottomaan suvaitsevaisuuteen. Tietoyhteiskunta puolestaan perustuu elinikäisen oppimisen ideaan. Tuoreessa EU:n merkittävimpien kansantalouksien kilpailukykyvertailussa todettiin, että inhimillinen pääoma eli koulutus on tärkein tuottavuutta ja jatkuvaa talouskasvua vahvistava tekijä.
Koulutuksesta on tällä vuosikymmenellä tullut tärkeä kysymys kolmella tavalla. Ensinnäkin, se on eri puolilla maailmaa nousemassa keskeiseksi ulkopoliittiseksi kysymykseksi. Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Lähi-Idässä koulutuksen avulla pyritään aikaisempaa selkeämmin vaikuttamaan vallitseviin ulkopoliittisiin kysymyksiin. Toiseksi, koulutus on uudessa maailmanjärjestyksessä taloudellinen investointi, joka palautuu takaisin työn paremman tuottavuuden kautta. Kolmanneksi, koulutus on keskeinen globaali kehitys- ja turvallisuuskysymys, jolla köyhyyttä ja väkivaltaa voidaan vähentää sekä oikeudenmukaisuuteen perustuvaa hyvinvointia lisätä.
Valitettavasti useaan kertaan sovitut toimenpiteet koulutuksen parantamiseksi maailmassa eivät kuitenkaan ole johtaneet toivottuihin tuloksiin. Vuosituhannen kehitystavoitteiden nimellä tunnettu pyrkimys järjestää kaikille lapsille hyvä peruskoulutus vuoteen 2015 mennessä näyttää jäävän haaveeksi. Itse asiassa tasaisen vauhdin taulukolla tämä verraten selkeä tavoite jää saavuttamatta vielä vuonna 2050. Tarvitaan siis poliittinen rytminmuutos! Eikä Vuosituhannen kehitystavoitteissa mainita mitään toisen tai korkea-asteen koulutuksesta, jotka molemmat ovat haasteita kehitysmaissa.
Koulutus on globaali kehitystavoite. Miksi sovittujen päämäärien saavuttaminen on vaikeaa? Positiivinen puoli asiaa on se, että koulutuksen kehittäminen ei ole enää kiinni rahasta. Ongelmiksi ovat sen sijaan muodostuneet poliittisten lupausten toistuva pettäminen ja riittävän vaikuttavien maailmanlaajuisten toimijoiden puuttuminen.
Maailman kahdeksan johtavaa teollisuusmaata tapaavat Japanin isännöimänä tulevana kesänä Hokkaidossa. Japani on asettanut tämän huippukokouksen tärkeimmiksi asioiksi ilmastonmuutoksen ja Afrikan kehityskysymykset. Toivottavasti kokouksessa nostetaan myös koulutus yhdeksi pääasioista. Englantilainen Sir Edward Manning on ehdottanut, että G8-kokous päättäisi Maailmankoulutuspankin (World Education Bank eli WEB) perustamisesta yhdessä YK:n jäsenmaiden, kansainvälisten kehitysorganisaatioiden, pankkien, yritysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Sen tehtävänä olisi koulutuksen nostaminen yhdeksi tärkeimmistä globaaleista kehityskysymyksistä.
WEB voisi palvella kaikkia maita, joilla on vaikeuksia saada koulutusjärjestelmänsä kuntoon. Siksi sen puoleen voisivat kääntyä myös vauraat teollistuneet maat, vaikka sen tärkeimpiä edunsaajia olisivat luonnollisesti kehitysmaat. Tällä hetkellä kollektiivinen koulutuksen kehittäminen kohdistuu pelkästään köyhimpiin maihin, vaikka monien kehittyneiden maiden koulutusongelmat saattavat olla yhtä vakavia. WEB voisi esimerkiksi olla avuksi suurkaupunkien koulujen parantamisessa silloin, kun kyseisen maan tai kaupungin omat resurssit eivät riitä.
Kansallisia koulu-uudistuksia koskevan tutkimuksen mukaan raha ei aina ole ratkaisu koulutuksen ongelmiin. Siksi WEB:n tulisi olla myös kouluja ja oppimista koskevaa tietoa tuottava ja levittävä pankki. Kaikkien maiden yhteisenä instituutiona sen tulisi olla poliittisesti ja ideologisesti riippumaton ja perustaa toimintansa kunkin kohdemaan tarpeiden ja olosuhteiden mukaan. Koulutuksen maailmanlaajuiseen kehittämiseen sitoutuminen merkitsisi sitä, että WEB olisi kaikkien maiden aidosti yhteinen projekti, jossa sen jäsenmaat olisivat tasa-arvoiset.
Hallitukset ja kansainväliset organisaatiot olisivat WEB:n päärahoittajat, mutta sen tulisi olla myös globaali yksityisen ja julkisen sektorin yhteishanke. Säätiöt ja yksityiset filantroopit olisivat siksi sen tärkeitä rahoittajia. Nykyään vajaa seitsemän miljardia euroa eli noin 10 % vuotuisesta virallisesta kehitysavusta kohdistuu koulutukseen. WEB:n tavoitteena tulisi olla tuon määrän tuplaaminen. Maailman nousevien talousmahtien, kuten Kiinan, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan uuteen imagoon tällainen Maailmankoulutuspankki sopisi mainiosti. Nähtäväksi jää minkä arvon koulutus globaalina kehityskysymyksenä Hokkaidossa maailman rahamahdeilta saa.