Suomalaiset opettajat ja rehtorit ovat tänäkin jouluna antaneet kansakunnallemme hienon lahjan: hyvän koulun kaikille Suomen nuorille. Merkittävää ei ole vain se, että tietäminen ja osaaminen ovat maailman huippua vaan myös se, että tämä erinomaisuus on tasaisesti levinnyt ympäri maata. Huomisen taitojen ja osaamisen suhteen suomalaiset vanhemmat ja nuoret voivat turvallisin mielin rauhoittua joulun viettoon.
Koulun menestys vaikuttaa myönteisesti Suomi-kuvaan maailmalla. Professori Jarkko Hautamäki on ehdottanut, että Matkailun edistämiskeskuksen tulisi myöntää palkinto Suomen koululaitokselle. Tuhannet asiantuntijat ja miljoonat turistit ovat käyneet katsomassa Suomen PISA:n ihmettä. Suomalaisen koulun jatkuva menestys takaa sen, että vierailijoita riittää jatkossakin.
Oppimisen kansainvälisellä huipulla pysyminen on osoitus kestävästä koulupolitiikasta ja viisaasta opetuksen kehittämisestä. Suomalaiset ovat maltillisesti seuranneet globaaleja koulutuksen uudistustrendejä. Koulun hyvyys ymmärretään Suomessa laajemmin kuin muualla. Ei säännöllisesti mitattuina ja verrattuina oppimistuloksina vaan laajempien kasvatustavoitteiden saavuttamisena. Päättäjillä ja kehittäjillä onkin nyt edessään tarkka paikka: kannattaako hyvin toimivaa systeemiä yrittää muuttaa?
Yksi kehittämissuunnitelmissa esitetty ehdotus on kansallisesti yhtenäisemmän testausjärjestelmän rakentaminen. Oppilaiden oppimistulosten mittaaminen, opettajien työn arvioiminen sekä niihin perustuva koulujen tilivelvollisuus ovat maailmalla yleisiä laadunvarmennuksen strategioita. Opettajat ja rehtorit suhtautuvat meillä nihkeästi mittaamiseen ja vertaamiseen, aivan perustellusti. Resurssit pitää ohjata hyvien tulosten tekemiseen, ei tarpeettomaan testaamiseen tai koulujen välisen kilpailun lisäämiseen.
Tutkimustulokset tiukan tilivelvollisuuden järjestelmistä osoittavat, että opetus yksipuolistuu ja opetussuunnitelmat kapenevat systemaattisen testaamisen ja ankaran tulosvastuun takia. Tilivelvollisuus ja kilpailu toteutuvat koulujärjestelmissä eri tavalla kuin tavaramarkkinoilla. Suomessa ei tarvita koulujen ja opettajien ranking-listoja vaan yhteistyötä koulujen kesken. Valtakunnallisten testien perusteella tehtävä koulujen paremmuuden määrittäminen olisi hyvin toimivalle koulujärjestelmälle vahingollista.
Laadun nimissä voidaan koulutuksen kehittämisessä ehdottaa melkein mitä tahansa. Kehittämisideoiden taustalla on harvoin hyvin perusteltu tieto. Uskomusten varassa tapahtuva koulun kehittäminen on tyypillistämaissa, joissa koulutus ei toimi hyvin. Ideoiden lainaaminen kansainvälistä mainetta niittäneistä maista on PISA-kaudella yleistynyt. Moni etsii ratkaisuja omiin koulutuksen ongelmiin Suomesta. Mutta mistä suomalaiset etsivät ideoita nyt, kun koulutus on kansainvälisellä huipulla?
Hyvätasoisen koulutuksen takaaminen ei edellytä isoja uudistuksia järjestelmän tasolla vaan pikemminkin hyvän opettamisen ja koulunjohtamisen edellytysten turvaamista tulevina tarkan euron vuosina. Koulutuksen todellinen uhka on tuottavuuden ja laadun kehittämisen nimissä tehtävät rakenteelliset muutokset, jotka vaikeuttavat oppilaiden opiskelua ja opettajien työtä kouluissa. Suomalaisessa koulussa lapsille tarjotaan hyvä ympäristö, jossa sekä oppii että kasvaa aikuiseksi kuin monissa muissa maissa, joissa tiedollinen oppiminen on pääasia.
Suomen koulun voima on sen joustavissa rakenteissa ja niistä nousevassa luovuudessa. Rehtorit, opettajat ja oppilaat voivat kokeilla erilaisia tapoja toimia ja oppia, mikä on osaamisen ja ennakkoluulottoman kekseliäisyyden perusta. Tehokkuus ja tuottavuus koulutuksessa on siksi muotoiltava niin, että koulujen toiminnassa ja opettamisessa luovuus säilyy keskeisenä toimintaa ohjaavana periaatteena.
Suomalainen koulu nousi kansainvälisiin uutisotsikoihin myös traagisten tapahtumien takia. Väkivalta kouluissa Beslanin, Columbinen ja Jokelan tapaan pysäyttää monet meistä pohtimaan mikä kasvatuksessa ja opetuksessa on lopulta tärkeintä. Viestintäteknologian, virtuaalioppimisen, roolipelien ja internetsuhteiden täyttämässä todellisuudessa nuoret tarvitsevat entistä enemmän tilanteita, joissa he voivat kohdata oikeita ihmisiä. Ainoa kaikkien tavoitettavissa oleva paikka on koulu – sen aikuiset ja nuoret. Koulu on tämän päivän nuorelle tärkeä ihmisten kohtaamisen ja inhimillisten tunteiden kokemisen paikka. Vaalitaan siksi koulua jatkossakin humaaniuden kehtona, ei osana tehokasta koneistoa.