Maailmanpankin pääjohtaja joutuu jättämään pestinsä tämän kuun lopussa epämukavasta syystä. Koskaan ei pääjohtaja ole joutunut vastentahtoisesti lähtemään kesken virkakautensa. Moni on saanut tästä skandaalista aiheen ehdottaa koko instituution lopettamista. Maailmanpankki on pitkään ollut kiistelty mutta nyt se on kenties vaikeammassa tilanteessa kuin koskaan aikaisemmin.
Maailmanpankki ei ole pankki sanan varsinaisessa mielessä. Se on pikemminkin rikkaiden maiden rahoittama kansainvälinen kehitysohjelma, joka pumppaa vuosittain miljardeja dollareita kehittyviin maihin erilaisina lainoina, luottoina ja lahjoituksina. Näillä dollareilla maksetaan sairaaloita, rautateitä, siltoja ja kouluja sellaisiin maihin, jotka ovat riippuvaisia muualta tulevasta pääomasta.
Maailmantalouden dynamiikka on perusteellisesti muuttunut ajoista, jolloin Maailmanpankki perustettiin vuonna 1944. Joidenkin kriitikoiden mielestä muutos on johtanut siihen, että Maailmanpankin merkitys köyhyyden poistajana ei ole enää yhtä suuri kuin ennen. Kiina jakaa houkuttelevia lainoja köyhille Sudanille, Nigerialle ja muille Maailmanpankista riippuville Afrikan maille ilman epämukavia vaatimuksia. Venezuela tukee naapureitaan öljystä saatavalla pääomalla. Venäjä on myös liittymässä avunantajien joukkoon. Bill Gatesin säätiö ja muut yksityiset hyväntekijät ovat merkittäviä tekijöitä globaalien kehityskysymysten ratkaisemisessa.
Yksityiset avustukset eivät kuitenkaan aina tavoita kaikkein kipeimmin apua kaipaavia. Virallista globaalia kehitysapua tarvitaan jatkossakin varmistamaan, että markkinavetoisen avun ulkopuolelle jäävät saavat kansainvälisestä tuesta osansa. Maailmanpankin yksi tärkeä tehtävä on huolehtia kehityskysymysten etiikasta ja oikeudenmukaisuudesta sekä tuottaa tietoa meneillään olevien köyhyyden puolittamiseen ja maailman parantamiseen tähtäävien ponnisteluiden toimivuudesta.
Maailmanpankin jättävä Paul Wolfowitz toi Pentagonista mukanaan kyseenalaisen maineen lisäksi korruption vastaisen taistelun, joka hyväksyttiin pitkin hampain osaksi köyhyyden vähentämistä. Hyvä hallinto on kestävän kehityksen avain. Moni kehityskysymysten asiantuntija piti kuitenkin Wolfowitzin korruptioideologiaa naivina ja vaikeasti toteutettavana. Katsottiin, että siivoaminen pitää aloittaa omasta pesästä ennen kuin edellytetään muilta eettisten normien noudattamista. Pääjohtaja kompastuikin näihin oman talon sisällä oleviin eettisiin ongelmiin.
Olisiko nyt niin, että Maailmanpankki on tehtävänsä tehnyt ja se olisi siksi syytä lakkauttaa? Tämä ei olisi kovin viisasta, koska köyhyyden vähentämiseksi ei toistaiseksi ole olemassa toista riittävän vahvaa toimijaa. Sanomattakin on selvää, että Maailmanpankin tulee uudistua ja sen perinteisiä toimintatapoja arvioida ja myös perusteellisesti muuttaa.
Maailmanpankki rahoittaa vuosittain kahdella miljardilla dollarilla koulutuksen kehittämistä eri puolilla maailmaa. Sekä sen omat ekonomistit että ulkopuoliset koulutusekspertit kritisoivat Maailmanpankin omaksumaa koulutusstrategiaa ja kyseenalaistavat usein toteutettujen koulutusprojektien mielekkyyden ja vaikuttavuuden. Maailmanpankin strategia on 1990-luvun alusta keskittynyt YK:n koordinoiman Koulutus kaikille –ohjelman tukemiseen. Tämä on johtanut investointien kohdentamiseen lähinnä perusopetuksen kehittämiseen. Samalla toisen asteen koulutus ja muut tärkeät koulutuskysymykset, kuten erityisopetus, kestävä kehitys ja koulutuksen muutoksen ymmärtäminen ovat jääneet paitsioon.
Rahan antaminen on vain osa Maailmanpankin koulutuksen kehittämistehtävää. Yhtä tärkeää on kansallisen koulutuspolitiikan kehittäminen tukea tarvitsevissa maissa. Koulutuspolitiikkaan vaikutetaan tavallisesti erityisillä lainoihin liitetyillä ehdoilla. Tämä on hyväksyttävää silloin, kun nämä vaatimukset ovat kyseisen maan kannalta älykkäitä ja moraalisesti kestäviä. Usein näin ei kuitenkaan ole. Armeniaan annetun lainan ehtona oli joka neljännen opettajan irtisanominen, mikä puolestaan johti pienten koulujen lakkauttamiseen koulutuksen tuottavuuden nimissä. Kalliin ja usein kyseenalaisen arviointijärjestelmän luominen on usein ollut rahan saannin edellytys.
Maailmanpankki tarvitsee uuden, yleistä globaalia kehitystehtävää tukevan koulutusstrategian. Maailmanpankin tulisi rahoittaa koulutusjärjestelmiä arvioivia analyysejä ja siirtää projektien rahoittaminen ja operointi alueellisille kehityspankeille. Maailmanpankilla voisi siten tulevaisuudessa olla keskeinen rooli muutostiedon ja kehittämisinnovaatioiden jakajana. Mikäli korruption kitkemistä pidetään jatkossakin Maailmanpankin keskeisenä missiona, on erityisesti opetushallinnossa ja oppilaitoksissa esiintyvät laittomuudet tunnustettava ja puututtava niihin erityisellä pontevuudella.